Miksi
menen aina painamaan jotain näppäintä vahingossa ja kadottamaan kaiken juuri kirjoittamani? Eipä tälläkään kertaa mennyt kuin tallentamista vaille valmis purkauma viikon varrelta.. Perhanan sorminäppäryys.

    Pikakelauksena todettakoon siis seuraavaa; missasin tentin, mutta muistin kuitenkin mennä kaverini lakkiaisiin, vietin kuluneen viikon rauhallisten koti-iltojen ja jouluisten lahjaostosten sijaan työrintamalla sekä en ollutkaan niin yksinäinen viikonloppuna kuin pelkäsin etukäteen.

    Tenttiin menemättömyys oli puhtaasti oma moka niin kuin tällaiset asiat yleensäkin omalla kohdallani. Niin helppoa ja yksinkertaista kuin ajoissa kirjan avaaminen ja siihen tutustuminen onkin, niin vaikeaa ja monimutkaista se tuntuu minulle olevan. Mutta kyllä se vielä tästä. (Toivottavasti eivät jää viimeisiksi sanoikseni.) Tentistä murehtiminen onnistui kuitenkin kadottamaan "näin juhlimme kaverimme X:n lakkiaispäivää"-kansion aivojeni sekaisista tiedostoista, ja niinpä jouduin itse päivänsankarille myöntämään hetkellisen muistinmenetykseni tämän soitettua minulle juhlan aikatauluista. Höh. Ensin sitä suunnitellaan parin viikon ajan omaa osallistumista kyseiseen tapahtumaan ja sitten menään ja unohdetaan koko lysti. Inhimillinen erehdys, niin sen täytyy olla.

    Tentin sijasta lähdin käymään kotomaisemissa. Sisarusteni kanssa viettämäni aika sai viimeisetkin rippeet tentistä unohtumaan. Siinä mielessä pakomatkani oli onnistunut, ja kun sen sai yhdistettyä vielä lakkiaisiin, kaikki meni kuin suunnitellusti. Kotovierailun jälkeen viikko täyttyikin erilaisista työtarjouksista. Eipä tarvinnut pahemmin pohtia ajankäyttöään. Lisäansiot tulevat kuitenkin oikeaan osoitteeseen, joten tyytyväinen on tilanteeseen oltava. Vaikka siinä sitten menisikin kallisarvoista aikaa oman kullan tai Nukku-Matin kanssa..

    Viikonlopun ajan olin päästä leikkimään Yksin kotona kuinkahanmonetta, sillä poikaystäväni lähti perjantaina kotonaan käymään lauantaista "poikien peliä" varten. Tänään olisi tulossa takaisin. Pelkäsin siis aluksi kärsiväni neljän seinän hulluudesta, mutta enoni ja tämän ystävättären eilisen yllätysvierailun sekä yötöiden ansiosta en päässyt tekemään pahojani.. Oli kieltämättä pieni järkytys huomata herätessään, että puhelin oli vastaanottanut kolme puhelua ja kolme viestiä, jotka vain odottivat yhteydenottoasi. Sain kuulla enoni tulleen käymään täällä, ja luonnollisesti hän halusi tulla myös kämppäämme katsomaan. Se oli kuin kauhistuksen kananhäkki, sillä asunto oli suhteellisen sekavassa kunnossa. Niinpä peiton alta loikattiin imurin varteen mukisematta. Olihan siivouksesta ollut puhetta poikaystävän kanssa, mutta että se piti ihan silmät ristissä aloittaa, niin hohhoh. Reppana olo haihtui kuitenkin nopeasti, sillä en ollut varma kauanko kestäisi ennen kuin ovikello pärähtäisi soimaan. Suihku vie viimeisetkin unihiekat ja takut turkista, ja uusi päivä alkoi. Koko ajan oloa painosti kuitenkin väsymys ja päänsärky, joita on nytkin ilmassa. Mutta minkäs teet, kun ei valoisampaan aikaan meinaa simmut pysyä pitämättä kiinni.

    Ensi yön jälkeen (ellei uusia työvuoroja jostain yllättäen ilmaannu) saa viettää maanantaista vapaapäivää, mikä menee suurimmaksi osaksi viikonlopun yöurakoista seuranneiden univelkojen selvittämiseksi. Toivottavasti ensi yönä ei kuitenkaan vielä puolen yön maissa alkaisi nupissa heittää makuuasentoa kohti..
Mutta nyt alkakoon suuri seikkailu jääkaapin ihmeellistä tavaraviidakkoa kohti. Jotta en sille tielle jäisi, pitää varustautua riittävin asein, jotka tässä tapauksessa tarkoittavat ylimääräisiä vaatekertoja. Taitaa nimittäin jääkausi lähestyä uhkaavasti asuntomme ilmanalaa..