Miksi
menen
aina painamaan jotain näppäintä vahingossa ja kadottamaan kaiken juuri
kirjoittamani? Eipä tälläkään kertaa mennyt kuin tallentamista vaille
valmis purkauma viikon varrelta.. Perhanan sorminäppäryys.
Pikakelauksena todettakoon siis seuraavaa; missasin
tentin, mutta muistin kuitenkin mennä kaverini lakkiaisiin, vietin
kuluneen viikon rauhallisten koti-iltojen ja jouluisten lahjaostosten
sijaan työrintamalla sekä en ollutkaan niin yksinäinen viikonloppuna
kuin pelkäsin etukäteen.
Tenttiin menemättömyys oli puhtaasti oma moka niin
kuin tällaiset asiat yleensäkin omalla kohdallani. Niin helppoa ja
yksinkertaista kuin ajoissa kirjan avaaminen ja siihen tutustuminen
onkin, niin vaikeaa ja monimutkaista se tuntuu minulle olevan. Mutta
kyllä se vielä tästä. (Toivottavasti eivät jää viimeisiksi sanoikseni.)
Tentistä murehtiminen onnistui kuitenkin kadottamaan "näin juhlimme
kaverimme X:n lakkiaispäivää"-kansion aivojeni sekaisista tiedostoista,
ja niinpä jouduin itse päivänsankarille myöntämään hetkellisen
muistinmenetykseni tämän soitettua minulle juhlan aikatauluista. Höh.
Ensin sitä suunnitellaan parin viikon ajan omaa osallistumista
kyseiseen tapahtumaan ja sitten menään ja unohdetaan koko lysti.
Inhimillinen erehdys, niin sen täytyy olla.
Tentin sijasta lähdin käymään kotomaisemissa.
Sisarusteni kanssa viettämäni aika sai viimeisetkin rippeet tentistä
unohtumaan. Siinä mielessä pakomatkani oli onnistunut, ja kun sen sai
yhdistettyä vielä lakkiaisiin, kaikki meni kuin suunnitellusti.
Kotovierailun jälkeen viikko täyttyikin erilaisista työtarjouksista.
Eipä tarvinnut pahemmin pohtia ajankäyttöään. Lisäansiot tulevat
kuitenkin oikeaan osoitteeseen, joten tyytyväinen on tilanteeseen
oltava. Vaikka siinä sitten menisikin kallisarvoista aikaa oman kullan
tai Nukku-Matin kanssa..
Viikonlopun ajan olin päästä leikkimään Yksin kotona
kuinkahanmonetta, sillä poikaystäväni lähti perjantaina kotonaan
käymään lauantaista "poikien peliä" varten. Tänään olisi tulossa
takaisin. Pelkäsin siis aluksi kärsiväni neljän seinän hulluudesta,
mutta enoni ja tämän ystävättären eilisen yllätysvierailun sekä
yötöiden ansiosta en päässyt tekemään pahojani.. Oli kieltämättä pieni
järkytys huomata herätessään, että puhelin oli vastaanottanut kolme
puhelua ja kolme viestiä, jotka vain odottivat yhteydenottoasi. Sain
kuulla enoni tulleen käymään täällä, ja luonnollisesti hän halusi tulla
myös kämppäämme katsomaan. Se oli kuin kauhistuksen kananhäkki, sillä
asunto oli suhteellisen sekavassa kunnossa. Niinpä peiton alta
loikattiin imurin varteen mukisematta. Olihan siivouksesta ollut
puhetta poikaystävän kanssa, mutta että se piti ihan silmät ristissä
aloittaa, niin hohhoh. Reppana olo haihtui kuitenkin nopeasti, sillä en
ollut varma kauanko kestäisi ennen kuin ovikello pärähtäisi soimaan.
Suihku vie viimeisetkin unihiekat ja takut turkista, ja uusi päivä
alkoi. Koko ajan oloa painosti kuitenkin väsymys ja päänsärky, joita on
nytkin ilmassa. Mutta minkäs teet, kun ei valoisampaan aikaan meinaa
simmut pysyä pitämättä kiinni.
Ensi yön jälkeen (ellei uusia työvuoroja jostain
yllättäen ilmaannu) saa viettää maanantaista vapaapäivää, mikä menee
suurimmaksi osaksi viikonlopun yöurakoista seuranneiden univelkojen
selvittämiseksi. Toivottavasti ensi yönä ei kuitenkaan vielä puolen yön
maissa alkaisi nupissa heittää makuuasentoa kohti..
Mutta nyt alkakoon suuri seikkailu jääkaapin ihmeellistä
tavaraviidakkoa kohti. Jotta en sille tielle jäisi, pitää varustautua
riittävin asein, jotka tässä tapauksessa tarkoittavat ylimääräisiä
vaatekertoja. Taitaa nimittäin jääkausi lähestyä uhkaavasti asuntomme
ilmanalaa..
sunnuntai, 11. joulukuu 2005
Kommentit