Ryntäät
sisään ovesta ja huudat jo kaukana,
mitä haluat huolimatta siitä, montako asiakasta on edelläsi jonossa.
Yrität maksaa ostoksiasi kortilla, jonka tiedät olevan rikki. Olet
kuulemma tilannut jo uuden, mutta niin sanoit jo kolme viikkoakin
sitten. Joudun höyläämään korttisi, mikä muodostuukin lopulta hyvin
hankalaksi toimenpiteeksi; jono kassalla kasvaa.Yritän saada sinut
ymmärtämään että arvostaisin ensi kerralla enemmän käteistä. Puhiset
mennessäsi.
Haluat jonossa huomiota. Huutelet päissäsi muille
asiakkaille ja minulle.Olet nälkäinen.Tilaat aterian jos toisenkin sekä
tupakkaa, ehkä myös pullollisen pattereiden lataajaa. Kaivelet kauan
rahojasi, jotka eivät lopulta riitäkään. Haluat kokeilla jättää ensin
ruokia pois, mutta et sittenkään. Jätät lataajan.Väität minun vieneen
rahojasi, taskussasi piti olla kakskymppinen. Ojennan bostonisi; ei
ollut haluamaasi merkkiä. Yritän selittää askin kuoren muuttuneen
hinnannousun myötä. Et usko. Vaihdat sen toiseen. Yrität saada
alennusta. Suustasi lentelee jo sammakoita. Yrität saada toisen nakin
ilmaiseksi. Laitan mausteet mielestäsi väärässä järjestyksessä. Haluat
järjestellä ruokaasi itse. Välissä ei ollutkaan tarpeeksi oikeaa
majoneesia. Sinappia meni kuitenkin liikaa. Makkarakaan ei ole oikeassa
kohdassa.
Kaadat lopulta limsaa vasta pesemälleni lattialle.
Sotket pöytää, jolle jätät lopulta puoliksi syödyn lihiksesi. Löydän
jäljiltäsi myös lattialta käytettyjä ja käyttämättömiä servettejä sekä
lihiksesi välistä tippunutta majoneesi-kurkkusalaattimössöä. Kävelet
ulos horjuen ja hyllyihin törmäillen. Mukaasi tarttuu karkkipussi.
Tulet kassalle annas-kun-selitän-katseella. Tuijotat
tissejäni. Kumarrut kassan ylle. Ylistät kauniita silmiäni samalla, kun
muu seurueesi vie katseeni kantamattomissa kaljaa mennessään. Haluat
menovettä velaksi. Ei. Kaikki muut kuulemma antavat. Silti ei. Yrität
pyöritellä kynää ja silmiäsi, samalla omaa tahtoani. Ei. Mene nyt pois.
Tankkaat ja ajat pois. Soitan poliisit. Vituttaa.
Olet kassalla kaljoinesi etkä jaksa odottaa sitä
aikaa, jonka keskustelen poliisin kanssa puhelimessa. Huutelet
asiattomia. Taksisi odottaa pihalla. Yrität pummia tupakkaa ja
tulitikkuja. Haluat nallesi muovipussiin, muttet ole valmis maksamaan
kassista hintaa. Mikään ei kuulemma ole enää ilmaista.
Kävelet ohitseni ottamaan kahvia ja pullaa. Haluat
nauttia ne ensin, maksaa sitten. Kaadat täyden maitokannun pöydälle.
Sitä valuu myös pöydän alle. Hirveästi sotkua. Tartun rättiin. Joustan
omissa hommissani odottaen vain sitä hetkeä, että saavut ylhäisesti
kassalle maksamaan. Kaikki on loppu, joka suuntaan pitäisi revetä. Ja
sinua vain odotan.
Väsyttää, päähän särkee, on nälkä. Seison jaloillani
jo toista vuoroa sinä päivänä, ja se tuntuu joka paikassa. Mutta sinä
et ymmärrä sitä. Et ymmärrä, että minäkin olen vain ihminen. Minunkin
täytyy käydä vessassa ja syödä. Jos joudut odottamaan hetkenkin
kassalla, jos en ole juuri sillä hetkellä nuolemassa persettäsi, olen
huono asiakaspalvelija. Hymyilen silti. Otan vastaan kaikki
henkilökohtaisuuksiin menevät kommenttisi. Yritän ymmärtää. Yritän
jaksaa nauraa surkeille vitseillesi. Pääni sisällä kumpuavat vahvat
sanat. Ne jäävät kaikumaan sisälleni. Asiakashan on aina oikeassa.
Huomenna sama uudelleen.
perjantai, 24. maaliskuu 2006
Keep on Smiling!
torstai, 23. maaliskuu 2006
Apteekissa?
Kiitos,
ottaisin muutaman purkillisen kärsivällisyyttä, pussillisen parempaa mieltä, pari rasiallista joustavuutta ja ehkäpä vielä pullollisen sisäistä voimaa. Anteeksi? Loppuko? Taas? Olen jo monen kuukauden ajan yrittänyt saada juuri näitä tuotteitanne. Noh. Ehkäpä tyydynkin sitten vain kirpeänpureviin pillereihin ja vetämättömyyden mikstuuraan. Kiitos. Palataan asiaan taas ensi viikolla.
ottaisin muutaman purkillisen kärsivällisyyttä, pussillisen parempaa mieltä, pari rasiallista joustavuutta ja ehkäpä vielä pullollisen sisäistä voimaa. Anteeksi? Loppuko? Taas? Olen jo monen kuukauden ajan yrittänyt saada juuri näitä tuotteitanne. Noh. Ehkäpä tyydynkin sitten vain kirpeänpureviin pillereihin ja vetämättömyyden mikstuuraan. Kiitos. Palataan asiaan taas ensi viikolla.
perjantai, 17. maaliskuu 2006
Ruususen unta..
Aika,
miten sitä saisi säilöttyä? Olisiko se parasta kuivattuna, suolattuna vaiko sokeroituna? Vaikuttaisiko sen säilömistapa elettäviin kokemuksiin ja tuleviin muistoihin?
Hetkessä, jolloin toivoisi ajan pysähtyvän ja mukavan olon jatkuvan, voisi ottaa hyvin säilynyttä aikaa purkista ja siten päästä kauemmin hekumoimaan.. Ja vastaavasti ikävät ajat saisi ohitettua purkittamalla sen hetkistä aikaa, jolloin ikävän ajan jakso lyhentyisi. Mutta voisiko siltikään elää aina hyvässä ja onnessa?
Jos edes saisi muistoja purkitettua niin, että ikävän hitaasti menevät ajat unohtuisivat. Mutta muistiparkani ei vain aina saa talletettua tapahtumia, ihmisiä, ajatuksia, tunteita ja paikkoja niin kuin toivoisin. Ehkä en osaa välittää niitä oikein. Ehkä muistini editoi ja sabotoi niitä tietämättäni. Ehkä en vain kykene löytämään oikeita hakusanoja. Sisäinen googleni taitaa kaivata ammattilaisen herkkää kosketusta..
miten sitä saisi säilöttyä? Olisiko se parasta kuivattuna, suolattuna vaiko sokeroituna? Vaikuttaisiko sen säilömistapa elettäviin kokemuksiin ja tuleviin muistoihin?
Hetkessä, jolloin toivoisi ajan pysähtyvän ja mukavan olon jatkuvan, voisi ottaa hyvin säilynyttä aikaa purkista ja siten päästä kauemmin hekumoimaan.. Ja vastaavasti ikävät ajat saisi ohitettua purkittamalla sen hetkistä aikaa, jolloin ikävän ajan jakso lyhentyisi. Mutta voisiko siltikään elää aina hyvässä ja onnessa?
Jos edes saisi muistoja purkitettua niin, että ikävän hitaasti menevät ajat unohtuisivat. Mutta muistiparkani ei vain aina saa talletettua tapahtumia, ihmisiä, ajatuksia, tunteita ja paikkoja niin kuin toivoisin. Ehkä en osaa välittää niitä oikein. Ehkä muistini editoi ja sabotoi niitä tietämättäni. Ehkä en vain kykene löytämään oikeita hakusanoja. Sisäinen googleni taitaa kaivata ammattilaisen herkkää kosketusta..
keskiviikko, 28. joulukuu 2005
Valoa uudelle vuodelle!
Kyllä
pitäisi ihan valaistua juuri juhlitun joulun ansiosta.. Punanuttu kun jaksoi selkä vääränä kantaa lamppua jos jonkinmoista. Kääröistä löytyi niin laavalamppu, kaksi jalkalamppua kuin tunnelmallinen sydänvalaisin. Ennen joulua saimme myös makuuhuoneen ikkunaan tunnelmavalot :)
Vaan kukapa purki lamput laatikoista ja asensi ruuvit kohdilleen (ruuveja ei kylläkään löytynyt, mutta kierteitä niidenkin edestä..)? Poikaystävän lähdettyä käymään kotonaan otti tämä tyttö pallon haltuunsa. Niin katosi eteisen lattialla odottaneet pahvilootat ja nousi pari pisantornia muistuttavaa valopylvästä lattiasta kattoa kohti. Ainoa ongelma alkaa olla nyt vain pistorasioiden kanssa -miten saaha kaikki töpselit riittävän etäisyyden päähän hyvin rajallisista sähkönjakajista? Roikkia kun alkaa kohta olla lattiat täynnä..
Vihreä laavalamppumme synnytti ensimmäiset pallonsa juuri tovi sitten. Hieman irvokkailta muodostuvat möhkäleet näyttävät, mutta toivottavasti se on vain ohimenevä ilmiö. Tai ehkä sekin on vain katsojan silmissä.
Keväistä väsymystä luulisi valomeren kuitenkin helpottavan. Jos vain jaksaisi simmut pysyä auki.
pitäisi ihan valaistua juuri juhlitun joulun ansiosta.. Punanuttu kun jaksoi selkä vääränä kantaa lamppua jos jonkinmoista. Kääröistä löytyi niin laavalamppu, kaksi jalkalamppua kuin tunnelmallinen sydänvalaisin. Ennen joulua saimme myös makuuhuoneen ikkunaan tunnelmavalot :)
Vaan kukapa purki lamput laatikoista ja asensi ruuvit kohdilleen (ruuveja ei kylläkään löytynyt, mutta kierteitä niidenkin edestä..)? Poikaystävän lähdettyä käymään kotonaan otti tämä tyttö pallon haltuunsa. Niin katosi eteisen lattialla odottaneet pahvilootat ja nousi pari pisantornia muistuttavaa valopylvästä lattiasta kattoa kohti. Ainoa ongelma alkaa olla nyt vain pistorasioiden kanssa -miten saaha kaikki töpselit riittävän etäisyyden päähän hyvin rajallisista sähkönjakajista? Roikkia kun alkaa kohta olla lattiat täynnä..
Vihreä laavalamppumme synnytti ensimmäiset pallonsa juuri tovi sitten. Hieman irvokkailta muodostuvat möhkäleet näyttävät, mutta toivottavasti se on vain ohimenevä ilmiö. Tai ehkä sekin on vain katsojan silmissä.
Keväistä väsymystä luulisi valomeren kuitenkin helpottavan. Jos vain jaksaisi simmut pysyä auki.
keskiviikko, 21. joulukuu 2005
Seikkailu sanojen maailmassa
Hassua,
en ole vieläkään saanut jalkaani oven rakoa pidemmälle ristikoiden maailmassa. Kaikesta kiehtovuudestaan huolimatta ristikkoni jäävät vajavaisiksi. Olen enemmänkin kryptoihmeisiä. Aina ollut.
Pitkiin aikoihin, joka tässä varmaan tarkoittaa ihan useampaa vuotta, en ole saanut ristikkolehteä käsiini. Tänään otin kuitenkin tietoisen riskin ja tuhlasin muutaman euron moiseen joutavuuteen. Sitähän se minulle on. Ajanvietettä. Ikävän poissa pitämistä. Siltikin, rohkenin uskoa jopa palkintosuorituksiin. On se vaan pään sekoittavaa aikaa tämä joulu.. :) Alkaa uskoa jopa ihmeisiin.
Ristikot ovat liian monialaisia esteitä ylitettäviksi. Juuri, kun olet mielestäsi saanut juuri Sen Oikean sanan kirjatuksi ylös, huomaatkin, että se ei sovikaan muiden sanojen järjestämään kuvioon. Kuvia, eriskummallisia nimiä, maantuntemusta, hassuja kuvioita (joita ei vain ymmärrä), numeroita ja muuta pilipalisälää sisältävä ristikkomaailma on vieläkin aivan liian vieras. Se on kuin joku tuntemasi ihminen, jota et kuitenkaan pääse koskaan tarpeeksi lähelle. Hän puhuu arvoituksin, leikittelee, antaa ymmärtää asioita toisin, on oman elämänsä elokuvatähti, jolta roolit eivät lopu. Juuri kun luulet saavuttaneesi jotain, löytäneesi uuden ulottuvuuden hänessä, uudet tuulet alkavat puhaltaa ja sinun onkin kylmä. Hänen seuransa on tietyssä määrin viihdyttävää ja rentouttavaa, mutta samalla pelottavan juovuttavaa. Seuraavassa hetkessä, ennen kuin huomaatkaan, olet verkossa. Ja sinne jäät. Mutta jos annat itsellesi aikaa tai käytät eri ristikkoihmistuttavuuksistasi keräämääsi tietoa hyväksesi, pääset kokemaan uskomattomia onnistumisen tunteita. Heidän vuokseen poltat siipesi tai löydät kultaiset niiityt.
Kryptot muistuttavat toisenlaisia ihmisiä. He vaikuttavat kiinnostavilta ja salaperäisiltä kuin ristikkoihmisetkin, mutta heistä saat jo ensinäkemältä jonkinlaisen tuntuman. Lähelle pääseminen voi olla joskus hyvinkin työn takana, mutta kun ensimmäiset ratkaisevat askeleet on otettu, kontakti on syntynyt. Jos alku on ollut harkituin siirroin tehty, tuttavuus etenee hyvään tahtiin. Mikäli alkuaskelien kanssa on hätiköity, saatetaan joutua ottamaan takapakkia useampaan otteeseen. Mutta kun yhteys toiseen on saatu, se ei horju. Kryptoihmiset pitävät paljon sisällään, mutta he eivät tarjoa ratkaistavaksesi samanlaisia arvoituksia kuin ristikkosiskonsa. Parasta heissä onkin se, että kun opit tuntemeen toista pikku hiljaa enemmän ja enemmän, tämä yllättää sinut uusilla piirteillään. Mutta positiivisesti, sillä luottamus on tärkeässä roolissa suhteessanne. Heihin voi turvata.
Ristikoiden tapaan jännitystä ja eksotiikkaa tuovat uudet tuttavuuteni, mehiläiskennoristikot. Kuusikirjaimiset sanat rakennetaan myötäpäivään kuvien ympärille niin, että jokainen kuuden kirjaimen kenno on liitoksessa toiseen. Liitoskohdan kirjaimen tai kirjaimien on sovittava kumpaankin kennoon. Se se vasta metka tuttavuus onkin. Aluksi riittää mielenkiintoa ja intoa, mutta useamman taklauksen ja seinäänajon jälkeen alkaa puuduttaa. Pieni mielenkiinto säilyy, mutta se piiloutuu varautuneisuuden taakse. Mehiläiskennoristikkoihmiset vaikuttavat monimutkaisilta, ja sitä he ovatkin. Mutta vain testatakseen sinua. Heillä on saattanut olla liian paljon huonoja ihmissuhdekokemuksia tai he eivät vain osaa pukea itseään ja tunteitaan sanoiksi tai teoiksi. He voivat käyttää kuortaan piilotellakseen esimerkiksi ujouttaan. Heihin tutustuminen on kuitenkin kannattavaa. Alkujännityksen jälkeen huomaat heissä herkkyyttä ja samalla sellaista syvyyttä, jota ei esimerkiksi ristikkoihmisissä ole. Mehiläiskennoihmisissä voi olla myös kevytkenkäisempiä tyyppejä, jotka avautuvat hyvinkin nopeasti..
Monikohan meistä hallitsee kaikkien näiden ja muiden mainitsemattomien sanatuttavuuksien salat täydellisesti?
en ole vieläkään saanut jalkaani oven rakoa pidemmälle ristikoiden maailmassa. Kaikesta kiehtovuudestaan huolimatta ristikkoni jäävät vajavaisiksi. Olen enemmänkin kryptoihmeisiä. Aina ollut.
Pitkiin aikoihin, joka tässä varmaan tarkoittaa ihan useampaa vuotta, en ole saanut ristikkolehteä käsiini. Tänään otin kuitenkin tietoisen riskin ja tuhlasin muutaman euron moiseen joutavuuteen. Sitähän se minulle on. Ajanvietettä. Ikävän poissa pitämistä. Siltikin, rohkenin uskoa jopa palkintosuorituksiin. On se vaan pään sekoittavaa aikaa tämä joulu.. :) Alkaa uskoa jopa ihmeisiin.
Ristikot ovat liian monialaisia esteitä ylitettäviksi. Juuri, kun olet mielestäsi saanut juuri Sen Oikean sanan kirjatuksi ylös, huomaatkin, että se ei sovikaan muiden sanojen järjestämään kuvioon. Kuvia, eriskummallisia nimiä, maantuntemusta, hassuja kuvioita (joita ei vain ymmärrä), numeroita ja muuta pilipalisälää sisältävä ristikkomaailma on vieläkin aivan liian vieras. Se on kuin joku tuntemasi ihminen, jota et kuitenkaan pääse koskaan tarpeeksi lähelle. Hän puhuu arvoituksin, leikittelee, antaa ymmärtää asioita toisin, on oman elämänsä elokuvatähti, jolta roolit eivät lopu. Juuri kun luulet saavuttaneesi jotain, löytäneesi uuden ulottuvuuden hänessä, uudet tuulet alkavat puhaltaa ja sinun onkin kylmä. Hänen seuransa on tietyssä määrin viihdyttävää ja rentouttavaa, mutta samalla pelottavan juovuttavaa. Seuraavassa hetkessä, ennen kuin huomaatkaan, olet verkossa. Ja sinne jäät. Mutta jos annat itsellesi aikaa tai käytät eri ristikkoihmistuttavuuksistasi keräämääsi tietoa hyväksesi, pääset kokemaan uskomattomia onnistumisen tunteita. Heidän vuokseen poltat siipesi tai löydät kultaiset niiityt.
Kryptot muistuttavat toisenlaisia ihmisiä. He vaikuttavat kiinnostavilta ja salaperäisiltä kuin ristikkoihmisetkin, mutta heistä saat jo ensinäkemältä jonkinlaisen tuntuman. Lähelle pääseminen voi olla joskus hyvinkin työn takana, mutta kun ensimmäiset ratkaisevat askeleet on otettu, kontakti on syntynyt. Jos alku on ollut harkituin siirroin tehty, tuttavuus etenee hyvään tahtiin. Mikäli alkuaskelien kanssa on hätiköity, saatetaan joutua ottamaan takapakkia useampaan otteeseen. Mutta kun yhteys toiseen on saatu, se ei horju. Kryptoihmiset pitävät paljon sisällään, mutta he eivät tarjoa ratkaistavaksesi samanlaisia arvoituksia kuin ristikkosiskonsa. Parasta heissä onkin se, että kun opit tuntemeen toista pikku hiljaa enemmän ja enemmän, tämä yllättää sinut uusilla piirteillään. Mutta positiivisesti, sillä luottamus on tärkeässä roolissa suhteessanne. Heihin voi turvata.
Ristikoiden tapaan jännitystä ja eksotiikkaa tuovat uudet tuttavuuteni, mehiläiskennoristikot. Kuusikirjaimiset sanat rakennetaan myötäpäivään kuvien ympärille niin, että jokainen kuuden kirjaimen kenno on liitoksessa toiseen. Liitoskohdan kirjaimen tai kirjaimien on sovittava kumpaankin kennoon. Se se vasta metka tuttavuus onkin. Aluksi riittää mielenkiintoa ja intoa, mutta useamman taklauksen ja seinäänajon jälkeen alkaa puuduttaa. Pieni mielenkiinto säilyy, mutta se piiloutuu varautuneisuuden taakse. Mehiläiskennoristikkoihmiset vaikuttavat monimutkaisilta, ja sitä he ovatkin. Mutta vain testatakseen sinua. Heillä on saattanut olla liian paljon huonoja ihmissuhdekokemuksia tai he eivät vain osaa pukea itseään ja tunteitaan sanoiksi tai teoiksi. He voivat käyttää kuortaan piilotellakseen esimerkiksi ujouttaan. Heihin tutustuminen on kuitenkin kannattavaa. Alkujännityksen jälkeen huomaat heissä herkkyyttä ja samalla sellaista syvyyttä, jota ei esimerkiksi ristikkoihmisissä ole. Mehiläiskennoihmisissä voi olla myös kevytkenkäisempiä tyyppejä, jotka avautuvat hyvinkin nopeasti..
Monikohan meistä hallitsee kaikkien näiden ja muiden mainitsemattomien sanatuttavuuksien salat täydellisesti?
